Miten Kuoppalassa asuttiin ja elettiin

Helena-äiti oli siisti ihminen. Sitä hän varmasti oli luonteeltaan ja sai lisäksi hyvää oppia pappilassa piikana ollessaan. Lattiat lakaistiin joka aamu varpuluudalla. Pölyt pyyhittiin sekä pöydältä että tuoleilta ja penkeiltä. Lauantaisin pestiin lattia, joka oli onneksi maalattu. Lapset osallistuivat siivoukseen puhdistamalla tuoleja kuivista kuusenoksista tehdyllä pesimellä.

Helena Sofia valmisti aluksi vaatteet sekä aikuisille että lapsille. Ompelutyön Helena kuitenkin luovutti mielellään vanhimmalle tyttärelleen Helmille heti tämän vartuttua. Helmi olikin taitava käsistään.

Räätälillä teetettiin miesten turkit ja housut sekä aikuisten talvitakit. Räätäleitä kierteli taloissa Sydänmaankylässäkin. Parhaimmat vaatteet teetettiin Kärsämäen kirkonkylässä Remeksen vaatturiliikkeessä.

Helena Sofialla oli juhlapukuna musta sorsettiläninki, jonka hän puki ylleen jouluna, pitkänä perjantaina ja mennessään hautajaisiin. Myös isoille tytöille teetettiin sorsettimekko. Hilman ensimmäisen sorsettiläningin ompeli Saviselän osuuskaupan hoitajan Kittilän rouva.

Sukat, lapaset ja myssyt kudottiin omien lampaiden villoista. Villojen karttaaminen oli tyttöjen tehtävä. Villat lämmitettiin ensin hällällä, jolloin ne olivat helpommat käsitellä. Mustat ja valkoiset villat sekoitettiin hyvin, jotta saatiin harmaata lankaa. Helena-äiti huolehti pääasiassa kehräämisestä. Helena oli myös ahkera kutomaan sukkia, lapasia ja lakkeja ja kutoi myös kävellessään. Eihän se ollut ihmekään, sillä suuressa perheessä tarvittiin aina sekä sukkia että lapasia.

Kuoppalaan hankittiin kutomakone siinä vaiheessa, kun Helmi oli varttumassa aikuiseksi. Helmi kävi kutomisopissa Venetpalossa erään kutojan luona. Hän kutoi koneella villapuseroita, -paitoja ja -housuja sekä sukkia oman perheen lisäksi muille sydänmaankyläläisille ja saviselkäsillekin. Kun Helmi meni naimisiin ja muutti Merijärvelle, kutomistehtävä siirtyi Hilmalle ja sen jälkeen Impille. Tytöt saivat kutomisesta tarpeellista omaa rahaa. Niillä rahoilla he pystyivät ostamaan itselleen muun muassa läninkikankaan. Myös kapioiden valmistamisessa oma raha oli tärkeä. Hilma hankki kutomisrahoillaan kapioiksi vuodevaatteet eli kaksi täkkiä, tyynyt ja tyynynpäälliset sekä lakanat.

Vaatteita säilytettiin Kuoppalassa pirtin vintillä. Siellä oli oma orsi lakanoita, pyyhkeitä ja pöytäliinoja varten. Lisäksi jokaisella lapsella ja tietenkin myös Helenalla ja Jaakolla omi oma ortensa. Näin tavarat pysyivät järjestyksessä.

Lakanat, pyyhkeet ja pöytäliinat kaulattiin kaulaustukilla, mikä ei ollut mikään pieni työ. Sängyissä ei siihen aikaan pidetty kokolakanoita vaan vaan puolilakanoita, jotka pantiin tyynyn ympärille. Sängyn pohjalla olivat matrassit, joiden sisällä oli olkia. Matrassin päällinen tehtiin kaupan säkeistä. Tyynyn sisällä oli höyheniä ja päällinen oli puuvillakangasta. Peitteenä olivat itsetikatut täkit ja talvella veltit.

Vaatteita myös silitettiin. Silitysraudan sisällä oli luoti, joka kuumennettiin avotulella.

Aikuisille ja isommille lapsille kengät teki suutari. Sydänmaankylässä oli kaksikin suutaria: Saaralan Antti ja Rauhalan Erkki. Pienemmille lapsille kengät teki Jaakko-isä. Kengät tehtiin yksipohjaisina. Tarvittaessa niitä pohjattiin. Kengät tehtiin omien lehmien tai sonnien nahasta. Jaakko osittain parkitsikin nahat itse, toisinaan nahat myös vietiin kirkolle parkittaviksi. Kengät siirtyivät perintönä seuraaville lapsille.

Hilmalle sattui kenkien kanssa parikin onnettomuutta.

Kuoppalassa oli kerran kesällä käymässä joku maatalousalan neuvoja, jonka kanssa Jaakko kierteli Kuoppalan maita. Hilma seurasi perässä. Hänellä oli jalassaan Jaakon tekemät kesänauhakengät. Kun mentiin Vesimyllyn kosken yli, hän otti kengät käteensä. Kuinka ollakaan, toinen kenkä putosi koskeen. Hilma huomasi asian niin myöhään, ettei enää löytänyt kenkää, sillä virta oli sen vienyt. Ei hän myöskään uskaltanut kertoa asiasta isälleen. Niinpä hänen täytyi pärjätä se kesä ilman kenkiä.

Kerran koulaikana Hilman kengänpohjat menivät puhki. Jalathan silloin kastuivat ja palelivat. Hilma ei kortteeripaikassaan Autiossa kertonut asiaa, totesi vain, että hänen pitää lähteä käymään illalla kotona. Yleensähän kotona käytiin vain viikonloppuna. Kun Aution väki tivasi, miksi hän lähtisi kävelemään pitkän ja pimeän matkan, Hilma lopuksi kertoi syyn. Heikki -setä lupasi paikata kengät ja niin Hilma säästyi kohtuuttomalta reissulta. Jaakko-isä sitten pohjasi kengät seuraavana viikonloppuna.

Iso perhe - paljon iloa, mutta myös paljon surua

Helena ja Jaakko Autiolle syntyi kaikkiaan 11 lasta.

Vanhin lapsi Helmi syntyi Autiossa vuonna 1905. Kyllösessä syntyivät Martta Helena (1907), Aili (1909), Hilma (1911), Martta(1913) ja Heimo (1914). Kuoppalassa syntyivät Aune (1916), Impi 1918), Eino (1920), Yrjö (1922) ja Heikki(1924).

Jaakko oli oikea terveyden perikuva. Hilma ei muista hänen sairastaneen milloinkaan. Helena sitä vastoin oli sairaalloinen. Hänellä oli astma, joka monesti oli hyvinkin vaikeassa vaiheessa. Lääkäriinhän oli siihen aikaan vaikea päästä. Eivätkä Kärsämäen kirkolle tai Pulkkilaan hevosella tehdyt lääkärireissut suinkaan olleet sairaalle ihmiselle mitenkään helppoja.


Myös lapsista osa oli terveitä ja reippaita, osa taas kivulloisia pienestä pitäen.

Kolme Helenan ja Jaakon tytärtä, Martta Helena, Aili ja Martta, kuolivat jo pieninä.

Toiseksi vanhin lapsista Martta Helena, oli terve ja virkeä pikku tyttö. Häneen tuli kuitenkin kurkkumätä. Helena-äiti on kertonut, että hänellä oli Hilman pienenä ollessa sängyssään kaksi lasta: toisella puolella Hilma-vauva ja toisella puolella kurkkumätää sairastava Martta Helena. Martta lohdutteli itkevää äitiään sanomalla: Elä äiti itke, kyllä minä paranen. Hän joutui kuitenkin itse itkemään: Kurkku menee kiinni. Martta Helena kuoli nelivuotiaana.

Helena-äiti osti Martan muistoksi enkelitaulun, joka oli Kuoppalassa kamarin seinällä. Lapset pitivät taulua Martan kuvana. Taulu oli pitkään Impillä, joka antoi sen myöhemmin Yrjölle.

Martta Helena oli Helena-äidille niin rakas lapsi, että hän antoi Martta- nimen myös vuonna 1913 syntyneelle tyttärelleen. Martta ja vuonna 1909 syntynyt Aili olivat heikkoja jo pienestä pitäen. Aili nukahti pois vajaan vuoden ikäisenä ja Martta neljän vuoden ikäisenä.

Keuhkotauti oli ennen vakava tauti. Helena Sofian kaksi nuorinta veljeä Samuel ja ja Salomon, jotka muuttivat vanhempiensa mukana Kärsämäelle, kuolivat todennäköisesti keuhkotautiin parhaassa nuoruusiässään, alle 20-vuotiaina. Sama kohtalo oli Helenan ja Jaakon nuorimmalla pojalla Heikillä. Hän oli pienenä sairaalloinen mutta reipastui myöhemmin, kävi kansakoulun ja rippikoulunkin. Heikki sairastui nuorena poikana keuhkotautiin. Impi käytti Heikkiä Oulussa lääkärissä siinä vaiheessa kun Heikin tauti oli jo pitkällä. Lääkäri kutsui Impin luokseen Heikin tutkimisen jälkeen, kertoi hänelle Heikin tilanteen ja nuhteli Impiä siitä, että hän oli lähtenyt niin pitkälle matkalle sairaan kanssa, joka voi kuolla minä hetkenä hyvänsä. Se oli Impille järkyttävä tieto. Hän ei uskaltanut nukkua seuraavana yönä yöpaikassa ollenkaan vaan seurasi koko yön Heikin tilannetta ja pelkäsi tämän kuolevan. Kyllä he kuitenkin pääsivät takaisin kotiin. Heikki kuoli noin 17-vuotiaana.

Muutto Sydänmaankylään

Helena ja Jaakko Aution uusi koti löytyi Sydänmaankylästä Kyllösestä, joka on noin 10 kilometrin päästä ensimmäisestä yhteisestä kodista Autiosta.

Marraskuun 3 p:nä 1907 päivätyssä kauppakirjassa todetaan seuraavasti: "Tämän kautta myymme me Alex ja Väinö Kyllönen vaimojemme suostumuksella Jaakob Autiolle ja hänen vaimolleen Leenalle Kyllösen osaksi perintö osaksi kruunun maata tekevä 7/32 osaa manttaalia Nro 18 Kärsämäen pitäjän Saviselän kylässä meidän kesken sovittua hintaa vastaan kuin on kaksituhatta yhdeksänsataa (2900) markkaa, josta tänään maksettuna kuitataan viisi (500) sataa markkaa jäännös 2400 markkaa kuitataan tänään annetulla velkakirajlla." . Kauppakirjassa todetaan lisäksi: "Myyjät vastaa tälle vuodelle kuuluvista maanulostevoista ja rästeistä olkootpa mitä laatuva hyvänsä. Maa lankiaa ostajille tästäpäivästä vapaaseen hallintoon, huoneineen ja kaikkine etuineen mitä siinä on eli vasta voitetaan. Myyjät vastaa kaupan laillisuudesta."

Hilma muistelee, että Helena ja Jaakko asuivat Kyllösen pirtissä. Kamareissa asuivat Kyllöset ja myöhemmin Martikaiset. Asuminen oli ahdasta. Kaikki käyttivät yhteistä hellaa. Pirtissä oli maalaamaton lautalattia. Lautojen välissä oli isoja rakoja, niin että tavaroita saattoi pudota lautojen alle. Onneksi laudat olivat toisesta päästä irti, niin että niitä voitiin nostaa ja hakea kadonneet tavarat. Myös lattian pitäminen siistinä oli iso työ. Hilman muistojen mukaan viikottain hangattiin laudoista puhtaiksi yksi kolmasosa. Näin puhtaana pitämisestä ei tullut aivan kohtuuton urakka.

Myöhemmin Jaakko ja Helena myivät Martikaisille osan tilastaan. Vinkin tähän antoivat Helenan eteläpohjalaiset tuttavat, jotka totesivat, että suottahan Jaakko maksaa velkaa niin isosta tilasta, kun tulee toimeen vähemmälläkin. Martikaiset muuttivat myöhemmin asumaan Myllylään.

Jossakin vaiheessa Helenalla ja Jaakolla alkoi kangastella mielessä uusi koti. Niinpä ruvettiinkin suunnittelemaan Kuoppalaa. Kyllösen pirtti siirrettiin nykyisen Kuoppalan paikalle. Se jätettiin kylmäksi varastotilaksi eli kehäksi. Kuoppalan pirtti ja kamari rakennettiin uusista hirsistä.

Kuoppalaan muutettiin ehkä vuonna 1915. Pikkuväkikin osallistui muuttoon voimiensa mukaan. "Kellä oli käsissään kahvimylly, kellä pikkukirnu"(Hilma). Helena-äidillä oli sylissään pieni Heimo-vauva.

Hilmalle Kyllönen säilyi mieluisana paikkana, koska siellä oli muitakin lapsia. Martikaisen lapsista Manta oli Hilman ikäinen. Niinpä Hilman ensimmäinen karkaamisreissu suuntautuikin Kyllöseen. Vähän kyllä pelotti, että taitaapa olla odotettavissa piiskaa. Niinpä Hilma ei uskaltanutkaan lähteä kotiin vaan oli Kyllösessä koko päivän. Illalla Helmi tuli hakemaan kotiin, eikä mitään rangaistusta kuulunutkaan.

Nuori Jaakko Autio

Jaakko Aution elämästä tiedämme vielä vähemmän kuin Helena Sofian elämästä. Jaakko syntyi Saviselän kylässä Aution talossa 17.12.1875 Jaako Juhonpoika Selkäinahon (myöh.) Luttisen ja Liisa Abrahamintyttären toiseksi vanhimpana poikana. Lapsia perheessä oli kaikkiaan viisi.

Jossakin vaiheessa, ilmeisesti ennen avioliiton solmimista, Jaakko kävi reissun Amerikassa. Ei hän lapsilleen Amerikan ajoista kertonut, ei edes sitä, missä töissä hän Amerikassa oli. Todennäköisesti siltä ajalta oli kuitenkin Kuoppalassa Amerikan arkku, jonka alaosassa säilytettiin sokeritoppia ja yläosassa kortteja ja valokuvia. Amerikan muistona on myös kuva Jaakosta, salskeasta nuoresta miehestä. Tämän kuvan lisäksihän Jaakosta on ainakin minun tiedossani vain yksi 30-luvun loppupuolella otettu perhekuva, jossa Jaakko istuu hattu päässä. Hilman ja Yrjön muistelun mukaan Jaakolla oli aina päässä talvella "karvareuhka" ja muulloin hattu.

Ilmeisesti Amerikan reissu onnistui Jaakolta taloudellisesti hyvin, sillä Saviselän kyläkirjassa kerrotaan, että Jaakon isä Jaako Luttinen myi 26 päivänä kesäkuuta 1903 Aution talon pojilleen Heikille ja Jaakolle tasan veljesten kesken. "Kauppahinta oli 7000 markkaa. Kaupassa siirtyi Hypoteekkiyhdistykselle ollut kiinnitetty velka määrältään 5000 markkaa. Isälle Jaako Autiolle jäi maalle elinkautinen pöydältä syötävä eläke ja mainitut lapset (Anna, Hilda, Josefiina ja Benjamin) ovat ostajien hoidettavat 15ta ikä vuoden vanhaksi" ( lähde Selekäset, kylä ja kylälisiä vuosisatojen saatossa, 1996).

Helena Sofia siis muutti Autioon mentyään Jaakon kanssa naimisiin 28.8.1904.
Saviselän kyläkirjan mukaan veljekset Heikki ja Jaakko pitivät Aution tilaa muutaman vuoden, kunnes vuonna 1906 Jaako ja hänen vaimonsa Heleena myivät osuutensa eli 1/6 manttaalia Aution tilasta Heikki ja Hilda Autiolle. Kauppahinta oli 4500 markkaa.

Nuori Helena Sofia Ahonen

Helena Sofia Ahonen syntyi 5.7.1881 Jalasjärvellä. Hänen vanhempansa ovat Samuel Matinpoika Ahonen ja Maria Liisa Liisantytär Ahonen. Ahosen perheeseen syntyi kaikkiaan kahdeksan lasta, joista kolme kuoli aivan pieninä.

Helena Sofia muutti Kärsämäelle. 24.4.1899. Kirkonkirjojen mukaan hän muutti yhdessä vanhempiensa ja kahden nuorimman veljensä Samuelin ja Salomonin kanssa. Hilma-äitini kuitenkin muistelee, että Helena Sofia olisi tullut Vanhankosken perheen kanssa jo ennen vanhempiaan. Ahosen perhe asettui asumaan Venetkankaan (Ketolan) tilalle.

Helena Sofian nuoruudesta emme tiedä paljon. Voi kyllä kuvitella, että muutto toiselle paikkakunnalle ja toiselle murrealueelle ei ollut aivan helppo. Äiti kertoi, että Helena Sofia puhui aluksi eteläpohjalaista murretta, mutta vaihtoi sen nopeasti paikkakunnan murteeksi, koska toiset nuoret nauroivat hänen puheelleen.

Helena Sofia oli sisäpiikana pappilassa kirkkoherra Tenlenin aikana. Otto Alfred Tenlen oli Kärsämäelllä kirkkoherrana 1.5.1899-30.4.1902. Pappilassa oli silloin useita piikoja, sisäpiian lisäksi ainakin köökipiika ja navettapiika.Pappila oli varmasti siihen aikaan arvostettu työpaikka. Kuitenkin "herrasväen" ja palkollisten välinen ero oli suuri ja palvelusväen täytyi tuntea asemansa ja paikkansa. Kun joku piika erehtyi kerran syömään hopealusikalla, se tuntui olevan niin paha asia, että sitä ei saa anteeksi millään.

Emme tiedä, milloin ja missä Helena Sofia tutustui tulevaan mieheensä Jaakko Autioon. Olisiko niin, että Jaakko olisi pappilassa lainaa maksamassa käydessään tutustunut näppärään sisäpiikaan? Vai oliko niin, että Ritomäen Ketolassa asuva Helena ja Saviselän Autiossa asuva Jaakko tapasivat toisensa jossain seudun nuorten riennoissa?

Helena ja Jaakko vihittiin avioliittoon 28.8.1904. Helena oli avioliiton solmiessaan 23-vuotias ja Jaakko 28-vuotias. Hilma muistelee, että Helena ja Jaakko olisi mahdollisesti vihitty kirkossa, koska Helena Sofia oli kertonut päättäneensä, ettei häntä ainakaan pappilassa vihitä. Pappilan piiat kutsuttiin usein vihkimistilaisuuden todistajiksi ja nuoret tytöthän löysivät aina arvosteltavaa ja naureskeltavaa vihkiparien käyttäytymisessä.

Helena Sofian suku-blogi, väline koota tietoa ja innostaa muistelemaan

Tässä Helena Sofian suku-blogissa on tarkoituksena koota tietoa sukumme tärkeästä henkilöstä Helena Sofia Autiosta o.s. Ahosesta ja hänen perheestään sekä elämästä ja tärkeistä tapahtumista Kuoppalassa ja Sydänmaassa laajemminkin.

Minä, Helena, olen luonut tämän blogin Kyllikki Tossavaisen innostamana ja avustuksella, mistä olen Kyllikille suuresti kiitollinen. Omat taitoni ovat erittäin vähäiset, mutta ehkäpä ne siitä karttuvat.

Toivottavasti blogi kerää monia kirjoittajia ja lukijoita. Ilmoitelkaa minulle te kaiki, jotka haluatte kirjoittaa vaikkapa pieniä tarinoita entisajan elämästä tai muisteluja Kuoppalan mummusta tai vaarista jne. Kirjoittajia voi olla kaikkiaan 100, joten uskon kaikkien halukkaiden mahtuvan mukaan.

Olen pitkään miettinyt, miten innostuisin kirjoittamaan. Nyt tuntuu siltä, että innostus on löytynyt. Niin toivon käyvän teille toisillekin.

Ensi lumen tunnelmissa Helena