Yrjö-enoa saattamassa 3.2.2013 Olimme saattamassa Helena Sofian ja Jaakon viimeistä lasta Kärsämäen seurakunnan kirkkomaahan vanhempiensa ja useiden sisarustensa kanssa samaan hautaan. Keväällä olimme juhlimassa hänen 90-vuotispäiväänsä hänen lastensa ja meidän muutamien sisarusten lasten kanssa. Nyt meitä saattajia oli paljon suurempi joukko ja saimme muistella Yrjöä, viimeistä tämän sukupolven edustajaa yhdessä hänen läheistensä kanssa. Nyt, kun tässä muistelen näitä sukuumme liittyviä muistotilaisuuksia tulee mieleeni oikeastaan varsin erikoinen minulle tullut etuoikeus. Se on että olen saanut olla varmaan kaikien tähän blokiin kuuluvien edesmenneiden muistotilaisuuksissa mukana. Ensimmäinen oli isämme muistotilaisuus Merijärvellä kesä-heinäkuun vaihteessa 1940. Sitten kuoli aivokalvon tulehtukseen Heimo-enon tytär Eila alle vuoden vanhana. Vielä samana vuonna. Pian tämän jälkeen saateltiin Heikki-enoa, joka kuoli 16 vuoden ja 9 kuukauden vanhana v.-41. Kesällä alkoi jatkosota ja Heimo-eno kaatui syyskuussa -41. Mummumme Helena Sofia ehti seurata sodan vaiheita lähelle sen loppua ja nukkui täysin väsyneenä maaliskuussa -44 ja säästyi näkemästä sodan kaikkein ankarinta vaihetta. Vaari jaksoi vielä muutaman vuoden ja kuoli ollessaan Kankaalle 20.3.48. Vaarin vielä saattelimme perinteiseen tapaan hevoskyyteillä Kärsämäen kirkkomaahan. Aunne-täti jaksoi vaikean astman vaivaammana vuoden -67 joulukuulle. Silloin ei vielä ollut nykyaikaisia astmalääkkkeitä ja niin sain varsin läheltä tämän kolmenkymmenen vuoden ajan seurata Aunen yhä vaikeutuvia asmakohtauksia, myöhemmässä vaiheessa lähes jatkuvaa ahdistusta. Helmi, meidän äitimme eli 77 vuoden 11 kk:n ikään. Hänestä olen kirjoittanut monessa yhteydessä, enkä kaikkea mitä haluasin häne muistolleen kertoa varmaan osaa koskaan niin hyvin kertoa, kuin tahtoisin. Eino-enomme oli saanut vaikean sotamuiston päähänsä ja pystyi urhoollisesti sitä kantamaan lähes 70-vuotiaaksi vuoden -89 lähes loppuun. Impi-täti, tuo viisas ja taitava tätimme, joka oli meidän monien tuki ja taitava kuuntelija ja opastaja nukkui pois keväällä -99 80 vuoden ja l0 kk vanhana. Samana vuonna serkkumme Esko Alhosaari hukkui 14.11. 99 Selkiessä kotimaisemissaan Joensuun ja Ilomantsin välillä vajaan 65 vuoden ikäisenä. Olimme sielläkin saattelemassa ja luomassa mullan hännen hautansa päälle. Eskon äiti Hilma-täti eli sisaruksista kaikken vanhimmaksi. 100 vuotta jäi vain muutaman kuukauden vajaaksi. Nyt sitten sunnuntaina 3.2. 2013 saattelimme Yrjö-enomme vanhempiensa ja monen sisarensa rinnalle yhteiseen leposijaan. Ellei hänesä kukaan lähiaikoina kirjoita enempää ja jos vain minulla voimia riittää tulen häntä muistelemaan. Eino Viitala