Miten Kuoppalassa asuttiin ja elettiin

Helena-äiti oli siisti ihminen. Sitä hän varmasti oli luonteeltaan ja sai lisäksi hyvää oppia pappilassa piikana ollessaan. Lattiat lakaistiin joka aamu varpuluudalla. Pölyt pyyhittiin sekä pöydältä että tuoleilta ja penkeiltä. Lauantaisin pestiin lattia, joka oli onneksi maalattu. Lapset osallistuivat siivoukseen puhdistamalla tuoleja kuivista kuusenoksista tehdyllä pesimellä.

Helena Sofia valmisti aluksi vaatteet sekä aikuisille että lapsille. Ompelutyön Helena kuitenkin luovutti mielellään vanhimmalle tyttärelleen Helmille heti tämän vartuttua. Helmi olikin taitava käsistään.

Räätälillä teetettiin miesten turkit ja housut sekä aikuisten talvitakit. Räätäleitä kierteli taloissa Sydänmaankylässäkin. Parhaimmat vaatteet teetettiin Kärsämäen kirkonkylässä Remeksen vaatturiliikkeessä.

Helena Sofialla oli juhlapukuna musta sorsettiläninki, jonka hän puki ylleen jouluna, pitkänä perjantaina ja mennessään hautajaisiin. Myös isoille tytöille teetettiin sorsettimekko. Hilman ensimmäisen sorsettiläningin ompeli Saviselän osuuskaupan hoitajan Kittilän rouva.

Sukat, lapaset ja myssyt kudottiin omien lampaiden villoista. Villojen karttaaminen oli tyttöjen tehtävä. Villat lämmitettiin ensin hällällä, jolloin ne olivat helpommat käsitellä. Mustat ja valkoiset villat sekoitettiin hyvin, jotta saatiin harmaata lankaa. Helena-äiti huolehti pääasiassa kehräämisestä. Helena oli myös ahkera kutomaan sukkia, lapasia ja lakkeja ja kutoi myös kävellessään. Eihän se ollut ihmekään, sillä suuressa perheessä tarvittiin aina sekä sukkia että lapasia.

Kuoppalaan hankittiin kutomakone siinä vaiheessa, kun Helmi oli varttumassa aikuiseksi. Helmi kävi kutomisopissa Venetpalossa erään kutojan luona. Hän kutoi koneella villapuseroita, -paitoja ja -housuja sekä sukkia oman perheen lisäksi muille sydänmaankyläläisille ja saviselkäsillekin. Kun Helmi meni naimisiin ja muutti Merijärvelle, kutomistehtävä siirtyi Hilmalle ja sen jälkeen Impille. Tytöt saivat kutomisesta tarpeellista omaa rahaa. Niillä rahoilla he pystyivät ostamaan itselleen muun muassa läninkikankaan. Myös kapioiden valmistamisessa oma raha oli tärkeä. Hilma hankki kutomisrahoillaan kapioiksi vuodevaatteet eli kaksi täkkiä, tyynyt ja tyynynpäälliset sekä lakanat.

Vaatteita säilytettiin Kuoppalassa pirtin vintillä. Siellä oli oma orsi lakanoita, pyyhkeitä ja pöytäliinoja varten. Lisäksi jokaisella lapsella ja tietenkin myös Helenalla ja Jaakolla omi oma ortensa. Näin tavarat pysyivät järjestyksessä.

Lakanat, pyyhkeet ja pöytäliinat kaulattiin kaulaustukilla, mikä ei ollut mikään pieni työ. Sängyissä ei siihen aikaan pidetty kokolakanoita vaan vaan puolilakanoita, jotka pantiin tyynyn ympärille. Sängyn pohjalla olivat matrassit, joiden sisällä oli olkia. Matrassin päällinen tehtiin kaupan säkeistä. Tyynyn sisällä oli höyheniä ja päällinen oli puuvillakangasta. Peitteenä olivat itsetikatut täkit ja talvella veltit.

Vaatteita myös silitettiin. Silitysraudan sisällä oli luoti, joka kuumennettiin avotulella.

Aikuisille ja isommille lapsille kengät teki suutari. Sydänmaankylässä oli kaksikin suutaria: Saaralan Antti ja Rauhalan Erkki. Pienemmille lapsille kengät teki Jaakko-isä. Kengät tehtiin yksipohjaisina. Tarvittaessa niitä pohjattiin. Kengät tehtiin omien lehmien tai sonnien nahasta. Jaakko osittain parkitsikin nahat itse, toisinaan nahat myös vietiin kirkolle parkittaviksi. Kengät siirtyivät perintönä seuraaville lapsille.

Hilmalle sattui kenkien kanssa parikin onnettomuutta.

Kuoppalassa oli kerran kesällä käymässä joku maatalousalan neuvoja, jonka kanssa Jaakko kierteli Kuoppalan maita. Hilma seurasi perässä. Hänellä oli jalassaan Jaakon tekemät kesänauhakengät. Kun mentiin Vesimyllyn kosken yli, hän otti kengät käteensä. Kuinka ollakaan, toinen kenkä putosi koskeen. Hilma huomasi asian niin myöhään, ettei enää löytänyt kenkää, sillä virta oli sen vienyt. Ei hän myöskään uskaltanut kertoa asiasta isälleen. Niinpä hänen täytyi pärjätä se kesä ilman kenkiä.

Kerran koulaikana Hilman kengänpohjat menivät puhki. Jalathan silloin kastuivat ja palelivat. Hilma ei kortteeripaikassaan Autiossa kertonut asiaa, totesi vain, että hänen pitää lähteä käymään illalla kotona. Yleensähän kotona käytiin vain viikonloppuna. Kun Aution väki tivasi, miksi hän lähtisi kävelemään pitkän ja pimeän matkan, Hilma lopuksi kertoi syyn. Heikki -setä lupasi paikata kengät ja niin Hilma säästyi kohtuuttomalta reissulta. Jaakko-isä sitten pohjasi kengät seuraavana viikonloppuna.