Kuoppalassa luettiin paljon

Jo ennen sota-aikaa oli Kuoppalassa hyvät edellytykset harrastaa lukemista. Etukamarin seinällä oli suuri lasiovilla varustettu kirjahylly, joka oli täynnä kunnankirjastosta lainattuja kyläläisten käyttöön tarkoitettuja kirjoja. Tarkoitus oli, että kirjat vaihdetaan tietyin ajoin ja näin kyläläisillä on mahdollisuus käyttää hyväkseen kunnan kirjastoa. Niin pian kuin opin lukemaan, pääsin minäkin osalliseksi kirjaston tarjoamasta hyödystä. Jo ennen lukemaan oppimistakin oli mahdollisuus tutkia kuvia. Tuolta ajalta on hyvin jäänyt mieleen yksi varsin kookas teos. Tuskinpa minä sitä paljon luin, mutta siitä keskusteltiin. Se oli Hallan Ukko. Kirja hyrynsalmelaisesta jääkärien etappimiehestä Juho Heikkisestä. Hänestä oli tuo kirja ja hänhän kuoli vuonna 1938. Siis ilmeisesti vielä ajankohtaista keskustelua.
Kuoppalaan kylän postinkantaja jätti kyläläisten postin. Postinkatajana oli Kuoppalassa oloni alkuaikoina Janne Mämmi, Kujalan Janne. Vaikean astman vuoksi Janne joutui jättämään raskaat postimatkat ja sitten tehtävää hoiti Juho Telinkangas. Tietenkin me poikaset seurasimme, mitä lehtiä kylään tuli ja usein niihin oli tilaisuus tutustua lähemminkin.
Sodan jälkeen kirjastokaappi siirrettiin Törmälään. En tiedä, mitä keskusteluita asiasta käytiin, mutta ymmärrän, ettei silloin ollut Kuoppalassa kiinnostusta kirjaston hoitoon. Eino ja Yrjö olivat juuri palanneet sodasta. Heillä oli vastuu omista nuorista perheistä ja elämä Kuoppalassa oli järjestettävä kokonaan uusiksi. Otto Hepoaho oli tunnetusti kirjallisuuden harrastaja ja oli valmis ottamaan kirjakaapin hoidon vastuulleen. Kun sitten jo isompina poikina kävimme Törmälässä kirjoja lainaamassa, osallistui Otto kirjojen valintaan ja keskusteluun kirjoista.
Sen muistan, että vaarikin seurasi lehdistä varsin tarkkaan jatkosodan tapahtumia. Kun syksyllä 1944 lehdissä kerrottiin rauhan neuvotteluista ja viimein sodan päättymisestä Venäjän kanssa sekä rintaman kääntymisestä pohjoiseen Saksaa vastaan, niin Kuoppalassa silloin ollut sotavanki Aleksi esitti vaarille kysymyksen; ”molempi parempi Stalin vai Hitler.” Tähän vaarin vastaus oli; ”molempi parempi.” Pian tämän jälkeen näille kylällämme olleille sotavangeille tuli palautus ja kylältämme lähtö. Kuorma-auto tuli heitä hakemaan ja jälleen Kuoppalan pihassa oli tällainen historiallinen tapahtuma, johon kerääntyi paljon saattomiehiä.

Helena Sofian ja Jaakon koulunkäynti

Jaakko Aution koulupäivä 10.12.1886


Helena Sofia ja Jaakko osasivat molemmat lukea. Erityisesti Helena oli hyvä lukemaan ja kirjoittamaan. Kuoppalan perheessä luettiin lehtiä ja kirjoja. Yleensä Helena toimi lukijana ja Jaakko ja lapset kuuntelijoina. Hilman mieleen ovat jääneet talvi-illat, jolloin koko väki istui tai makoili uunin päällä. Helena istui etualalla päreen valossa ja luki lehtiä tai kirjaa. Jaakko ja lapset kuuntelivat.

Todennäköisesti Helena Sofia on käynyt koulua Jalasjärvellä. En ole vielä ehtinyt Helenan koulunkäyntiä tarkemmin selvittelemään, mutta aikomukseni on se vielä tehdä.

Ensimmäiset kansakoulut perustettiin Suomeen 1850-luvulla ja perustaminen vauhdittui vuoden 1866 kansakouluasetuksen myötä. Kuitenkin kouluja perustettiin aluksi melko laiskasti, sillä kansan keskuudessa katsottiin kirkollisen kiertokoulun riittävän tavallisen ihmisen sivistykseksi. Tuolloin nelivuotisen kansakoulun uskottiin opettavan lapset laiskoiksi ja totuttavan heidät kirjoihin ruumiillisen työn sijasta.

Tätä taustaa vasten tuntuu kiehtovalta tieto, että isoisämme Jaakko pääsi aikoinaan vuodeksi Kärsämäen kirkonkylän kansakouluun.

Kirkonkylän kansakouluhan aloitti toimintansa syksyllä 1884. Kansakoulu oli siihen aikaan 4-vuotinen, ja siinä oli kaksiluokkainen alakansakoulu ja kaksiluokkainen yläkansakoulu

Jaakko oli Kirkonkylän kansakoulun oppilaana lukuvuoden 1886-87. Hän oli koulun aloittaessaan 11-vuotias. Jaakon kahta vuotta vanhempi Reeta Kaisa-sisko oli myöskin samana vuonna koulussa ensimmäisellä luokalla. Olisipa mielenkiintoista tietää, miksi Reetalle ja Jaakolle annettiin mahdollisuus käydä yksi vuosi koulua. Muilla sisaruksilla ei tätä mahdollisuutta näytä olleen. Hilman muistelujen mukaan lapset olisivat nukkuneet koululuokassa. Heillä on täytynyt olla mukana vuodevaatteita. Lisäksi heillä on ollut eväänä leipää ja voita sekä piimää leilissä.

Kirkonkylän koulussa oli opettajana Henrik Parviainen. Opettaja Parviainen näyttää käyttäneen arvostelussaan koko numeroskaalaa 1-10 todella reippaasti. Ensimmäisen luokan oppilaiden numerot olivat yleensäkin aika vaatimattomat. Jaakon arvosanat näyttävät seuraavanlaisilta: käytös 6, tarkkuus 3, ahkeruus 3, uskonto 2, suomenkieli 1, laskento 1, maantiede 3, kaunokirjoitus 3, laulu 4, voimistelu 5, käsityöt 2. Jaakon keskiarvo oli 2,6. Reeta-siskon arvosanat ovat vähän paremmat ja keskiarvo 5.

Jaakko kuului Kirkonkylän koulussa ensimmäiseen sukupolveen, joka sai käsityön opetusta. Suomen kansakoulun isä Uno Cygnaeus toi aikoinaan käsityön pakolliseksi oppiaineeksi Suomen kansakouluun. Cygnaeus halusi luoda käsityöstä yleissivistävän oppiaineen, joka samalla lisäisi käytännön työn kunnioitusta ja antaisi opppilaille valmiuksia suoriutua aiempaa paremmin 1800-luvun Suomen maatalousyhteisössä tarpeellisista teknisistä töistä (koulussa valmistettiin maataloustyökaluja puu- ja metallityön keinoin). Kirkonkylän koulun johtokunta päätti kokouksessaan 18.5.1886 ”laittaa käsityönopetuksen ensi syksynä toimeen ja hankkia työkalut, miten helpoimmalla sopivat. Johtokunta päätti myös anoa Talousseuralta Turusta käsityönmallia.” Luultavasti Jaakko sai koulusta oppia ja innostusta käsillä tekemiseen.

Kirkonkylän kansakoulua koskevat tiedot Sisko Telinkankaan toimittamasta kirjasta Kärsämäen koululaitos 1884 - 1984.