Hilman muistoja Hessusta

Hilma muistelee, että Hessu oli sekä Jaakko-isälle että myöskin lapsille tärkeä ja rakas, aivan kuin perheenjäsen. Lapset saivat ratsastaa Hessun selässä. Jaakolla oli tapana päästää Hessu työhommien päätyttyä pihalla pois aisoista. Silloin Hessu meni hankeen piehtaroimaan.Sen jälkeen Hessu meni pirtin ovelle odottamaan leipäpalasta. Joku lapsista antoi leipäpalasen ja toinen harjasi luudalla lunta Hessun kupeista ja selästä. Mielellään Hessu olisi varmaan tullut sisälle asti, mutta sitä ei sentään sallittu. Sattuipa joku ohikulkija näkemään Hessun hellittelyn mutta teki tilanteesta aivan väärän tulkinnan. Hän kyseli, miksi Hessua oltiin Kuoppalassa viemässä pirttiin, niin että joku lapsista kiskoi Hessua turvasta ja toinen vauhditti kiskomista hakkaamalla takaapäin luudalla.

Heinäntekoajat olivat ennen vanhaan Hessulle helppoja. Hessu sai olla aivan vapaana, koska ei ollut niitto- eikä haravakoneita ja miehet kantoivat heinät latoon selässään. Silloin Hessu ja muutkin hevoset vietiin Lehtikankaan taakse metsälaitumelle. Muutaman kerran kesässä tosin hevosta tarvittiin kirkkoreissulle. Kirkkoon mentiin keiseillä eli vieterikärryillä. Keiseissä oli Jaakko, Helena ja yksi tai useampia lapsia. Kirkkoreissulla poikettiin Ketolassa kahvilla. Hilma muistaa, että joskus oltiin peräti yötäkin.

Hevosten löytäminen kesän jälkeen Lehtikankaan sydänmaalta oli joskus vaikeaa. Hevoset olivat saattaneet laumassa vaeltaa Pyhäjärven tai Kiuruveden puolelle. Hilma muistaa, että kadonneita hevosia kuulutettiin jopa kirkossakin. Kyllä hevoset loppujen lopuksi löydettiin, eikä niille ollut tapahtunut mitään pahaa.

Sota-aika oli vanhalle Hessulle kovaa aikaa, koska se jäi yksi talon
töihin, kun nuorempi hevonen oli viety sotaan. Heimokin huolehtii äidilleen Helena Sofialle vähän ennen kaatumistaan kirjoittamassaan kirjeessä, ”Mitenkäs se vanha ruuna on jaksanut, kun sillä on työtä niin mahoton? Se kait on saanu olla yötä ja päivää aisoissa.”