Helena Sofian muistelut: Tyttären poika Arvi Viitala
Sisäpiikana pappilassa
Vuosisadan vaihteen 1890—1910 muuttoliikkeen aikana Kärsämäelle siirtyi uusia asukkaita enimmin Etelä-Pohjanmaalta. Talouden vaikeuksiin joutuneet tilalliset luopuivat taloistaan antaen tilaa uusille yrittäjille. Etelä-Pohjanmaan väkirikkaista perheistä löytyi halukkaita ostajia vapautuville tiloille. Aikaisemmin tulleet viestivät tuttavilleen uusista kohteista ja näin muuttoliike jatkui.
Helena Sofia Ahonen muutti vanhempiensa mukana Kärsämäelle 1899. Perheen asuinpaikaksi oli hankittu Ketolan talo Ritomäen kylältä. Isä Samuel Ahonen oli tuolloin 56 vuoden ja Äiti Maija Liisa vuotta nuorempi, perheeseen kuului kaksi poikaa Samuel 14 v ja Salomon 12 v. Kärsämäen seurakunnassa oli kirkkoherran vaali jolloin valituksi tuli Otto Alfret Tenlen Uusi kirkkoherra perheineen muutti tänne Pielaveden seurakunnasta jossa oli kirkko-herrana toiminut. Tehtävän Kärsämäen kirkkoherrana Tenlen aloitti vapunpäivänä 1899. Perheeseen kuului vaimo ja kuusi lasta joista yksi oli tytär.
Kuinka olla Helena hakeutui ja pääsi pappilan sisäpiiaksi niin kuin silloinen nimitys kuului. Pappilat olivat eliittipaikkoja työkohteina tuolloin, Helena oli kykenevä hoitamaan jo silloin vaativiakin tehtäviä. Nuorekas kirkkohera perhe 47 v. isäntä ja seurakuntalaisten suosion saavuttanut lyhyessä ajassa lempeällä suhtautumisellaan, ei niissä oloissa parempaa työtä voinut löytyä. Suuressa perheessä kasvanut Helena oli älykäs valistunut luonne ja työ tuossa ympäristössä oli hänelle tosi ammattikoulua mistä seurasi näyttöjä myöhemmässä elämässä ja oman perheen hoitajana.
Kirkkoherramme Tenleenin elämänkaari kesti vain lyhyen ajan kun hän kuoli huhtikuun lopulla 1902. Tavan mukaan hänen perheelle kuului ns. armovuodet jona aikana tehtäviä hoiti vuorollaan kolme eri pastoria: Pekka Leskinen, Viktor Emil Lagus ja Jooseppi Lescelius. Armovuosien aikana tuskin piian tehtävät helpottuivat, pikemminkin voimme ajatella lisääntyneen. Helenalla oli kyky mukautua tehtävien mukaan. Aikansa nuorena naisena hänellä oli taitoa kokemusta tahtoa hyvinkin ammatillisen koulutuksen vastineeksi verrattuna sata vuotta myöhempään aikaan.
Sisäpiikana pappilassa
Vuosisadan vaihteen 1890—1910 muuttoliikkeen aikana Kärsämäelle siirtyi uusia asukkaita enimmin Etelä-Pohjanmaalta. Talouden vaikeuksiin joutuneet tilalliset luopuivat taloistaan antaen tilaa uusille yrittäjille. Etelä-Pohjanmaan väkirikkaista perheistä löytyi halukkaita ostajia vapautuville tiloille. Aikaisemmin tulleet viestivät tuttavilleen uusista kohteista ja näin muuttoliike jatkui.
Helena Sofia Ahonen muutti vanhempiensa mukana Kärsämäelle 1899. Perheen asuinpaikaksi oli hankittu Ketolan talo Ritomäen kylältä. Isä Samuel Ahonen oli tuolloin 56 vuoden ja Äiti Maija Liisa vuotta nuorempi, perheeseen kuului kaksi poikaa Samuel 14 v ja Salomon 12 v. Kärsämäen seurakunnassa oli kirkkoherran vaali jolloin valituksi tuli Otto Alfret Tenlen Uusi kirkkoherra perheineen muutti tänne Pielaveden seurakunnasta jossa oli kirkko-herrana toiminut. Tehtävän Kärsämäen kirkkoherrana Tenlen aloitti vapunpäivänä 1899. Perheeseen kuului vaimo ja kuusi lasta joista yksi oli tytär.
Kuinka olla Helena hakeutui ja pääsi pappilan sisäpiiaksi niin kuin silloinen nimitys kuului. Pappilat olivat eliittipaikkoja työkohteina tuolloin, Helena oli kykenevä hoitamaan jo silloin vaativiakin tehtäviä. Nuorekas kirkkohera perhe 47 v. isäntä ja seurakuntalaisten suosion saavuttanut lyhyessä ajassa lempeällä suhtautumisellaan, ei niissä oloissa parempaa työtä voinut löytyä. Suuressa perheessä kasvanut Helena oli älykäs valistunut luonne ja työ tuossa ympäristössä oli hänelle tosi ammattikoulua mistä seurasi näyttöjä myöhemmässä elämässä ja oman perheen hoitajana.
Kirkkoherramme Tenleenin elämänkaari kesti vain lyhyen ajan kun hän kuoli huhtikuun lopulla 1902. Tavan mukaan hänen perheelle kuului ns. armovuodet jona aikana tehtäviä hoiti vuorollaan kolme eri pastoria: Pekka Leskinen, Viktor Emil Lagus ja Jooseppi Lescelius. Armovuosien aikana tuskin piian tehtävät helpottuivat, pikemminkin voimme ajatella lisääntyneen. Helenalla oli kyky mukautua tehtävien mukaan. Aikansa nuorena naisena hänellä oli taitoa kokemusta tahtoa hyvinkin ammatillisen koulutuksen vastineeksi verrattuna sata vuotta myöhempään aikaan.
1 kommenttia:
26. helmikuuta 2009 klo 17.07 , kyllimarjaana kirjoitti...
Ihmettelen tässä , että miten en ole laittanut kommenttia tähän !
Kerrassaan hyvä juttu .
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu