Joulu Kuoppalassa

Martta Wendelinin (1893-1986) joulukortti
Näköispainos c) Paletti Oy



Jouluun valmistauduttiin Kuoppalassa huolellisesti pitkän ajan kuluessa. Talo siivottiin tavallista perusteellisemmin. Kynttilät tehtiin teurastettujen eläinten roskatalista, jota ei voinut käyttää ravinnoksi. Rasva sulatettiin ja sydämeksi pantiin lanka, jota käytettiin rasvassa niin usein että sydän oli tarpeeksi paksu. Sydän jätettiin keskelle kynttilää. Kynttilärasva vietiin ulos jähmettymään.

Joulukuusi tuotiin tupaan ja se koristettiin, kynttilöillä, paperirenkaista tehdyillä ketjuilla ja muilla kauniista joulupaperista tehdyillä koristeilla.

Sikaa ei Kuoppalassa kasvatettu joka vuosi. Niinpä joululiha saattoi olla siankinkun vaihtoehtona syksyllä teurastetun vasikan tai lehmän lihaa. Lihaa säilytettiin suolaan peitettynä lihasaavissa kehässä. Toisessa saavissa oli puolukkaa. Imellyslimppua ja nisua leivottiin. Kaikki lapset saivat nisu-ukot.

Kaikkien joulu ei ennen vanhaan ollut ruuankaan puolesta turvattu. Niinpä joulun edellä kierteli kerjäläisiä Sydänmaankylästä ja Saviselästä asti. Helena-äiti antoi aina kerjäläisille jotain. Joulun aikana hän pyrki tuottamaan jouluiloa kaikille. Niinpä kerjäläisten rekeen saattoi päätyä pala joululimppua, kynttilänpätkä ja nisuletin palanen.

Jouluaaton ja joulunpäivän viettäminen oli Kuoppalassa harrasta. Jouluaattoiltana perhe kokoontui yhteen. Jouluevankeliumi luettiin ja jouluvirsiä ja -lauluja laulettiin. Evankeliumin luki ilmeisesti Helena-äiti, sillä Jaakko-isä ei ollut mikään ääneenlukija. Jouluvirsien aloittaminen ja veisaaminen oli Jaakon ja lasten vastuulla, sillä Helena ei vuorostaan ollut mikään laulaja.

Joulukirkkoon ei Sydänmaankylästä yleensä lähdetty, koska matka oli niin pitkä, että olisi pitänyt lähteä liikkeelle jo yöllä. Joulupäivää vietettiin kotona rauhallisesti ja hiljaisesti. Helena-äiti pukeutui mustaan juhlapukuun, eivätkä lapset saaneet mennä ulos vaan heidän tuli pysytellä ja leikkiä sisällä. Joulupäivä ei myöskään ollut mikään vierailupäivä; silloin ei käyty kylässä eikä silloin kukaan tullut vierailulle. Tapaninpäivän ajelulle lähdettiin koko perheen voimin. Usein mentiin vierailulle Autioon.

Sydänmaankylässä oli mielenkiintoinen tapaa viettää yhteistä joulujuhlaa, jota kutsuttiin kylän kuuseksi. Kylän kuusi oli arkipäivän iltana ennen joulua kylän taloissa ilmeisesti jonkin vuorotteluperiaatteen mukaan. Kuusella tarjottiin kahvia ja pullaa. Osallistujilta oli aikaisemmin kerätty rahaa, jolla tarvikkeet ostettiin. Joku kylän naisista leipoi pullan

Kylän kuusi oli tärkeä tapahtuma, johon koko perhe osallistui. Päivällä käytiin saunassa, niin että illalla oltiin putipuhtoisia. Impi juoksi kerran joulukuusipäivänä kovaa kyytiä saunaan. Kun Konolan Aaro sattui menemään ohi ja näki kiireen, hän kyseli kovan vauhdin syytä. Impi huusi ohi pinkoessaan: Että joutuu...

Ohjelmaa oli paljon: jouluevankeliumi luettiin ja joululauluja ja -virsiä laulettiin. Joulurunoja ja -kertomuksia esitettiin, saattoipa joku esittää yksinluluakin. Joskus ohjelmassa oli joulun sanomaan liittyvä kuvaelma tai näytelmä, jonka teema saattoi olla yleisempikin. Joulupukki kävi illan loppupuolella. Lahjat jaettiin kylän kuusella. Lahjat olivat käytännöllisiä: sukkia, lapasia, pipoja. Lahjanuket olivat yleensä kokonaan itse tehtyjä. Alussa nuket teki Helena-äiti, myöhemmin tehtävä siirtyi vanhemmille tytöille. Ainoa nukke, joka ei ollut itse tehty, oli Hilman muistelun mukaan Helmin lahjaksi saama Olka-nukke, jolla oli kuttaperkkapää. Nukke oli varmaan Helmille aarre, mutta kyllä sitä saivat hoitaa nuoremmatkin sisarukset. Niinpä Olka-parka oli loppujen lopuksi sangen kulunut. Hilma ei muista, keneltä Helmi oli Olka-nuken saanut. Olisikohan se ollut vaikkapa kummin lahja?

Jaakko-isä teki vanhimmalle pojalleen Heimolle joululahjaksi kaksi hevosta. Hevoset, jotka kärsivät vuoden aikana erilaisia kolhuja, katosivat ennen joulua. Jouluna ne tulivat korjattuina ja uudelleen maalattuina lahjaksi nuoremmille veljille.

Kylän kuusi-perinne jatkui Sydänmaankylässä pitkään. Minäkin muistan osallistuneeni muutamaan yhteiseen kuusijuhlaan. Sama perinnehän Sydänmaankylässä jatkui myöhemmin koulun kuusijuhlien muodossa ja vielä nykyisinkin kauneimpien joululaulujen tilaisuutena, joka on samalla kylän kuusijuhla.