Helena Sofian sukulaisia
Helena Sofia ei koskaan saanut käydä synnyinseudullaan Jalasjärvellä sieltä kerran lähdettyään, eikä sieltäkään päin taidettu käydä vierailulla Kärsämäellä. Kortteja kuitenkin joskus läheteltiin. Kuoppalassa säilytettiin suurena aarteena kuvaa komeasta seitsenikkunaisesta eteläpohjalaisesta talosta. Kortissa oli osoitteena Emäntä Helena Autio, Kärsämäki Sydänmaankylä. Kortin teksti kuului seuraavasti: Täsä on veliesi talo ilmajoen pitäjän palon kyläs. kyllä kirjoitan pikoihin enempi. I.K. Hilma kertoi muistavansa kortin lapsuudestaan ja sanoi, että sen tiedettiin olevan isoisä Samuelin veljeltään saama kortti. Veljen nimi on Iisakki Kivelä, myöhemmin Kuivamäki.
Helenan vanhemmat, Maija Liisa ja Samuel Ahonen, pitivät Kuoppalan väkeen yhteyttä ahkerasti. Hehän asuivat Ritomäen Ketolassa. Minkäänlaista kuvaa ei vanhemmista ole säilynyt, mutta Pentti Myllylä kertoo artikkelissaan Siirtolaisia Kärsämäelle Etelä-Pohjanmaalta II, että Samuli oli muuttaessaan jo iäkkäämpi, kookas ja parrakas mies. Samuel Ahonenhan oli Kärsämäelle muuttaessaan jo 55-vuotias. Myllylä kertoo myös, että Samuel Ahonen oli erittäin pätevä ja taitava puuseppä. tunnettu ikkunakarmista ja ovista, joita hän valmisti raa´asta puusta ja oli höylineen mestari alallaan. Isä Samuel teki Helena-tyttärelleenkin melkoisen määrän huonekaluja, eli sängyn, piirongin, pöydän ja tuolit. Huonekalut olivat Kuoppalan kamarissa. Huonekalut ovat vielä olemassa ja hyvässä kunnossa: pöytä ja tuolit Yrjö Autiolla, piironki Aili Viitalalla ja sänky Einon Aution edesmenneen tyttären Päivi Töllin perheessä.
Samuel-isä teki myös pikkutuolit Helena Sofian kolmelle vanhimmalle lapselle, Helmille, Martta Helenalle ja Ailille. Useampia hän ei ehtinyt tehdä, sillä hänen matkansa päättyi 30.3.1909. Hänen vaimonsa Maija-Liisan matka oli päättynyt jo edellisenä vuonna eli 11.4.1908.
Ainkin Helmin pikku tuoli on vielä tallessa Arvi Viitalalla. Muiden tuolien kohtalosta ei taida olla tietoa.
Ketolassa asuivat vanhempiensa kuoleman jälkeen Helenan sisko Hilma ja hänen miehensa Matti Birling, myöhemmin Tammela. Hilma ja Matti olivat käväisseet 1900-luvun alussa Amerikassakin ja siellä syntyi heidän vanhin poikansa Yrjö. Perheestä oli otettu Amerikassa herttainen kuva, joka oli raameissa Kuoppalan kamarin piirongin päällä.
Tammeloiden luona Ketolassa vierailtiin aina kun käytiin kirkossa ja kirkolla muutenkin asioilla. Myös Ketolan väki kävi peräti yökyläreissuilla Kuoppalassa. Ketolassa oli lapsilla samanikäisiä leikkikavereita, Vilho oli Helmin ikäinen, Jenni lähes Hilman ikäinen ja Veikko Heimon ikäinen. Yhteydenpito jatkui senkin jälkeen, kun Hilma-sisko kuoli jo vuonna 1917. Matti Tammela oli leppoisa lapsirakas pappa. Matti Tammelan uusi vaimo Elli jatkoi tiivistä sukulaisuusyhteyttä ja hänen ainoaa tytärtään Elviä pidettiin samalla tavalla serkkuna kuin vanhempiakin Ketolan lapsia.
Myös Helena Sofian sedän, Samuelin veljen Jaakko Hangasmaan perheessä vierailtiin usein kirkolla käydessä. Jaakkohan tuli perheineen Kärsämäelle Rannankylään vuonna 1900 eli vuotta myöhemmin kuin Samuli. Rannan kyläkirjassa Joki virtaa kerrotaan, että Hangasmaan ukko oli sanavalmis ja oikea huumorimies. Vaikka hän oli Kuivamäen voimamiessukua, hänen mahtinsa ei ollut nuorenakaan lihaksissa. Hänellä oli kuitenkin vahvoja poikia töitä puskemaan.
Hilma muistelee, että Jaakko Hangasmaa olisi käynyt yksinkin hevosella Kuoppalassa kylässä. Helenalle läheinen on ilmeisesti ollut Jaakon tytär Maija Liisa, joka oli Helena Sofiaa kolme vuotta nuorempi. Kuoppalan papereissa on säilynyt pikkuinen sievä käyntikortin tyyppinen kortti, jossa lukee painettuna Maija Hangasmaa, Kärsämäki. Ilmeisesti Maija oli antanut kortin serkulleen ja ystävälleen Helenalle.
Kuoppalan lapsista ainakin Hilma oli rippikoulukortteeria Hangasmaalla. Rippikouluahan pidettiin sekä syksyllä että keväällä. Hilma muistelee, että hän pääsi aamuisin rippikouluun Hangasmaalta veneessä yhdessä kouluun menevien lasten kanssa.
Helena Sofian hienosta, auttavaisesta luonteesta kertoo Samin tarina. Sami oli Helena Sofian veljen Juho Heikin ja Matilda Vilhelmiinan toinen lapsi. Sami oli syntynyt Kurikassa vuonna 1900 ja hänen sisarensa Lauha Maria 1899. Matilda Vilhelmiinan kuoltua Heikki meni uudelleen naimisiin ja muutti toisen vaimonsa ja lastensa kanssa Haapajärvelle vuonna 1904. Juho Heikki kuoli vuonna 1907 ja näin Sami jäi täysin orvoksi. Helena Sofia otti orvon Samin perheeseensä Kuoppalaan vuonna 1910. Sami sairasti todennäköisesti keuhkotautia ja kuoli Kuoppalassa 15-vuotiaana vuonna 1915. Äiti muistaa, että Helmi-sisko ja Konolan Kirsti varoittivat häntä syömästä Samin keräämiä suolaheiniä, koska Sami oli sairas. Hilma kertoo myös, että Kuoppalasa oli sänky, jota sanottiin Samin sängyksi. Ehkä Sami oli tuonut sängyn tullessaan Kuoppalaan. Sänky oli niin leveä, että siihen mahtui nukkumaan kolme lasta.
4 kommenttia:
11. joulukuuta 2008 klo 9.50 , kyllimarjaana kirjoitti...
Voi että on hyvää tekstiä ja niin selkeä kerronta , että nyt vihdoinkin selviää nämäkin vaiheet Helena Sofian puolelta .
9. tammikuuta 2009 klo 21.55 , kyllimarjaana kirjoitti...
Onpa hyvät nuo kuvat .
5. kesäkuuta 2012 klo 0.08 , Anonyymi kirjoitti...
Päädyin tälle sivulle ihan sattumalta. Halusin vain antaa positiivista palautetta; tällaiset kertomukset ja yksityiskohdat meitä ennen eläneiden vaiheista saavat aina menneisyyden tuntumaan paljon elävämmältä. :)
27. joulukuuta 2015 klo 20.34 , Unknown kirjoitti...
Samuli Hangasmaa oli minun isän ( Pentti ) isä.
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu