Siirtolaisiksi Amerikkaan ja Kanadaan

1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa oli muuttoliike Suomesta Pohjois-Amerikkaan vilkasta. Monien kuvitelmissa ja haaveissa Amerikka oli vapaan maan perikuva, jossa saattoi rikastua nopeasti. Suomesta lähti vuosina 1865-1930 noin 320 000 siirtolaista Yhdysvaltoihin ja 80 000 Kanadaan. Siirtolaisuus loppui 1930-luvulle tultaessa, jolloin Pohjois-Amerikka ei enää pula-ajan vuoksi ottanut vastaan uusia tulokkaita.

Monet Yhdysvaltoihin ja Kanadaan lähtijät olivat kotoisin Pohjanmaalta. Suuri lähtijäryhmä olivat talojen pojat ja tyttäret, joille ei riittänyt toimeentuloa omalta kotitilalla.

Hangosta tuli Amerikan siirtolaisten lähtökaupunki 1880-luvulla, jolloin kaupungista oli aloitettu säännöllinen talviliikenne Ruotsiin. Tukholmasta siirtolaiset jatkoivat Göteborgiin, sieltä Hulliin ja junalla Liverpooliin, mistä noustiin Atlantin laivaan.

Siirtolaismiehistä 40% sijoittui kaivostöihin ja kolmannes metsätöihin tai teollisuuteen. Suurin osa naisista työskenteli talousapulaisina. (Tiedot artikkelista Marketta Wall: Hangon kautta lännen maille)

Suomalaiset siirtolaiset ovat pitäneet uudessa kotimaassaan yhtä keskenään. Jos joku oli hätätilanteessa, häntä pyrittiin auttamaan. Yhteydet säilytettiin myös kotimaahan.

Helena Sofiaa ja hänen perhettään Amerikkaan muutto kosketti monin tavoin. Helenan vuonna 1871 syntynyt sisar Hilma lähti Etelä-Pohjanmaalta Amerikkaan 1900-luvun alussa miehensä Matti Birling Tammelan kanssa. Heidän vanhin poikansa Yrjö syntyi Amerikassa. Tammelan suvulla on käsitys, että Hilma ja Matti olisivat mielellään jääneet Amerikkaan. Kun Helena Sofia ja Jaakko eivät halunneet tulla Ketolaan Helena Sofian vanhempien luokse, Tammeloiden piti tulla Amerikasta Ketolan tilaa ja samalla Hilman vanhempia hoitamaan.

Myös Helena Sofian toinen sisko, 1878 syntynyt Maija Liisa, joka oli mennyt naimisiin Juho Jaakko Joupin kanssa, muutti miehineen Amerikkaan samoihin aikoihin kuin Hilma-sisarensa. Maija-Liisa ja Juho Jaakko Joupin myöhempiä vaiheita emme vielä ole saaneet selville. Jalasjärven kirkkoherranvirastosta saadun tiedon mukaan molemmat olisivat kuolleet 3.6.1969.

Helenan aviomies Jaakkokin kävi poikamiehenä ollessaan Amerikassa. Hän tuli takaisin muutaman vuoden kuluttua sen verran rikastuneena, että pystyi ostamaan ensin yhdessä Heikki-veljensä kanssa isältään Aution talon ja myöhemmin osan Kyllösen talosta Sydänmaassa. Myös Jaakon Heikki- ja Mikko-veljet tekivät Amerikan reissun.

Sydänmaasta oli monia Amerikkaan lähtijöitä. Hilman aviomiehen Kustin perheestä Lehtikankaasta lähtivät vanhin poika, vuonna 1886 syntynyt Juho (Janne) sekä seuraavaksi vanhimmat Leunu (Leonard) ja Vilma. Heistä vain Janne kävi Suomessa myöhemmin, vuonna 1907. Hilma muistelee, että Janne olisi ehkä halunnut jäädä Suomeen. Saviselässä käytiinkin ostamistarkoituksessa katsomassa Jylhän taloa. Kuitenkan Lehtikankaan vaari ei uskaltanut taloa ostaa, ja niinpä Janne palasi takaisin Amerikkaan eikä sieltä enää Suomeen tullut.

Kuoppalan naapurista Välilästä Amerikkaan lähtivät sisarukset Reeta ja Frans Telinkangas. He pitivät yhteyttä kotiinsa ja lähettelivät paketteja. Hilman parhaalla nuoruudenaikaisella ystävällä Vienolla oli hienoja vaatteita, jotka Reeta-täti oli Amerikasta lähettänyt. Vienollakin oli suurena haaveena päästä joskus käymään Amerikassa.

Kuoppalan lähimpään naapuriin Kankaalle muuttaneesta Honkalan perheestä olivat jo aikaisemmin lähteneet Kanadaan vanhimmat tyttäret Liisi ja Mari. Hilma lähti Kanadaan perheen jo asuessa Kankaalla. Liisi miehineen tuli käymään Suomessa luultavasti 1920- ja 1930- lukujen taitteessa. Heillä oli tuomisia koko kotiperheelleen. Hieno suuri pöytäkello on vieläkin tallella Vappu ja Veikko Mäellä. Koko Sydänmaankylälle suuri ihmetyksen ja huvin aihe oli gramofoni. Kyläläiset kokoontuivat tätä ihmettä kuuntelemaan ja katselemaan. Liisi miehineen istui pirtissä pöydän päässä gramofonia pyörittämässä, ja kuulijat istuivat ympäri pirttiä. Levyillä olleista lauluista Hilma ja Yrjö muistavat ainakin seuraavat: Suutarin tyttären pihalla, Oi Emma Emma, Villiruusu ja Aallokko aallokko kutsuu. Gramofoni jäi vieraiden lähdettyä etupäässä Iidalle, joka soitteli levyjä kamarissaan. Musiikki kiinnosti kovasti myös silloisia naapureiden pikkupoikia, alle kymmenvuotiaita Kuoppalan Yrjöä ja Kyllösen Juhania. Niinpä he istuivatkin usein Iidan kamarin ikkunan alla lauluja salaa kuuntelemassa. Kyllähän sanat ja sävelet poikien päähän tarttuivat. Yrjöllä varsinkin oli hyvä lauluääni ja hän tykkäsi lauleskellä. Sattuipa kerran, että Yrjöltä pääsi kotona Kuoppalassa vahingoissa ilmoille Oi Emma Emma. Sen jälkeen hän syöksyi kovalla vauhdilla ulos. Helena-äitihän ei sallinut moisia lauluja sisällä laulettavan. Makeat naurut Yrjön esitys kuitenkin sillä kertaa kaikissa kuulijoissa aiheutti.