Ensimmäinen muistoni Kuoppalasta

Matka Kuoppalaan
Päivää en tarkalleen muista, mutta oli helmikuun ehkä puoliväliä v.1938, kun isämme Akseli Viitala päätti lähteä tukinajoon Kärsämäelle. Lastattiin hevosen perään tukin ajossa tarvittavat varusteet ja kaikkea välttämätöntä koko lopputalveksi. Samaan kulkueeseen lähti naapurimme Uuno Pahkasalo. Matka Merijärveltä Kärsämäen Sydänmaan kylään on tarkasti 116 km ja matkaa varten varattiin kaksi helmikuista päivää. Minun onneni ja tai kohtaloni oli viisivuotiaana päästä isän mukaan. Onni tuli varmaan osakseni siksi, ettei minusta vielä ollut Annin ja Arvin tavoin kotona apua ja ikäni perusteella pärjäsin jo Helena Sofia -mummun hoidossa. Matkalla yövyimme Haapavedellä ja nyt vasta sukujemme juuriin tutustuessani olen huomannut, että yöpaikkamme oli Haapavedellä Nivapekkalan taloryhmässä, jossa Ahti Pekkalakin silloin 14-vuotiaana poikana asui ja isäni nuorin veli Viljo, silloin 11 vuotias koulupoika, eli tätiensä luona. Majoittumisesta ei jäänyt paljoakaan mieleen. Selvin muisto on se, kun raivattiin hevosille yöpaikkaa. Kahden päivän matka talvipakkasessa työhevosten vetämien varustekuormien päällä ei jättänyt kovinkaan voimakkaita muistoja. Ajattelisin, että pitkästymistä ja kylmän kanssa kamppailua eniten. Kun viimein toisen päivän iltana, illan jo pimetessä, saavuimme Sydänmaankylän peltoaukean reunaan, isämme neuvoi, että tuolta näkyy Kuoppalan valot. Kovin paljoa ei ole mielessä pihaan ja sisälle pääsystä. On vain muisto, että tuvassa oli paljon aikuista väkea, joista hiljalleen sitten alkoi hahmottua, kuka oli kukin. Äidin vanhempien lisäksi oli paikalla Impi, Aunehan ei ollut siellä koska oli tullut äitimme avuksi Merijärvelle. Veljet Heimo 24 v., Eino 18 , Yrjö 16 ja Heikki 14, kaikki olivat kotona. Paikalla oli lisäksi Kuoppalaan majoittuneita savottamiehiä. Tuvan seinustoja kiersivät leveät penkit, joilla nämä kortteerilaiset nukkuivat. Lisäksi oli muutama leveä sänky omia miehiä varten. Niistä löytyi majoitus myös isälle. Minut sijoitettiin etukamariin, jossa myös Impi nukkui ja päivisin kutoi koneella ihmisille villapuseroita,villahousuja, sukkia ym. Mummu ja vaari nukkuivat peräkamarissa. Isämme savotta jatkui niin kauan kuin talvikeliä riitti, mutta minä jäin Kuoppalaan ja vasta elokuussa -38 mummu vei minut takaisin Merijärvelle. Tältä ajata on monia muistoja, joihin mielelläni palaan näissä blogeissa myöhemmin.