Lukemisen iloa ja harrastusta

Kuva Maiju Lassilan kirjasta Tulitikkuja lainaamassa, neljäs painos vuodelta 1923.
Kuvitus O Räisänen




Ahkeran työn ja uurastamisen lomaan mahtui myös mukavia vapaa-ajan hetkiä. Kuoppalassa iltahetkiä käytettiin yhteiseen lukemiseen. Koko perhe saattoi talvi-iltana istua uunilla, koska siellä oli lämmintä. Pehmikkeinä uunin päällä oli päreitä, joita kuivatettiin ja käytettiin myöhemmin valon lähteinä. Jaakko ja lapset makasivat uunin päällä. Helena Sofia istui etualalla, johon tuli valoa pienestä seinällä olevasta tuijusta. Helena Sofia luki ja muut kuuntelivat. Hilma muistaa, että luettiin kokonaisia kirjoja. Hänen mieleensä ovat jääneet opettavainen kirja Poikaset asialla sekä Maiju Lassilan Tulitikkuja lainaamassa.

Kiitos siitä, että Kuoppalan pirtissä Sydänmaankylässä voitiin jo 1900-luvun alussa lukea kirjoja, kuuluu Suomen upealle kirjastolaitokselle. Suomen ensimmäinen kirjasto perustettiin Vaasaan jo reilut 200 vuotta sitten 1700-luvun lopussa. Kärsämäellä kirjastoasiassa teki hienoa työtä 1800-luvun puolivälissä ensimmäinen kirkkoherra, monitaitoinen rovasti B.L.Frosterus. Rovasti Frosterus halusi kehittää seurakuntalaistensa lukutaitoa kirjaston avulla ja käynnisti asian edistämiseksi yleisen varojen keräyksen. Keräys tuotti 12 ruplaa ja 14 kopekkaa. Rahasummalla hankittiin 80 kirjaa (tiedot Kärsämäen kirkonkylän kyläkirjasta Kärsämäki, kylä keskellä Suomea, 2004).

Sydänmaankylän lainakirjasto on toiminut ainakin jo 1920-luvulla. Kirjasto eli lainasto muodostui yhdestä kirjakaapista, joka sijaitsi ensin Konolassa, sitten Kyllösessä ja myöhemmin Kuoppalassa. Kuoppalan jälkeen lainasto toimi pitkän aikaa Törmälässä ja sen jälkeen Välilässä. Hilma muistelee, että lainaamisesta olisi aluksi peritty yhden markan maksu. Vaikka rahasumma ei ollut suuri, oli iloinen asia, kun lainaamisesta tuli myöhemmin ilmaista.

Kirjat käytiin vaihtamassa kirkolla polkupyörällä. Kirjalaatikko pantiin pyörän ritsille. Lainaston hoitamisesta ei maksettu korvausta (tiedot Sydänmaankylän kyläkirjasta Sekkaanpanijoita ja hännänajajia 1997).

Kirjojen lisäksi luettiin myös lehtiä. Kuoppalaan tilattiin maalaisliittolainen Liitto-lehti. Jossain vaiheessa Kuoppalan väki ja Niemen Josanderit tilasivat Liitto-lehden yhdessä.

Kuoppala toimi 1900-luvun alkupuolella kylän postipaikkana. Helena Sofia oli suostunut postipaikkana toimimiseen sillä ehdolla, että hän saisi lukea myös muille tulevat lehdet, joita ei haettu välittömästi vaan vasta seuraavana päivänä. Tähän suostuttiin. Muuta palkkaa postipaikkatalo ei saanutkaan.

Posti haettiin kirkonkylältä saakka. Ensimmäisiä Sydänmaahan postia kuljettaneita kyläläisiä oli Tuomas Telinkangas. Posti tuli Otto Hepoahon vuodelta 1918 olevien päiväkirjamerkintöjen mukaan tiistaisin ja Hilman muistelujen mukaan myöhemmin kaksi kertaa viikossa, tiistaina ja torstaina.

Postin odottaminen oli myös sosiaalinen tapahtuma. Kyläläiset kokoontuivat postinhakumatkalla keskustelemaan ajankohtaisista, ilmeisesti myös "suuren maailman" asioista. Helena Sofia osallistui aktiivisesti keskusteluun. Jaakkokin seurasi mielellään keskusteluja, mutta ei ollut mitenkään kärkäs esittämään omia mielipiteitään.