Kesällä -40 Kuoppalassa 1.
Maanantai aamuna 1.7.1940 valmistauduttiin Kuoppalassa heinätöihin. Kesän heinätyöt silloin aloitettiin luonnonniityiltä, joita oli Koivikonnevalla. Luonnonniityt oli nimetty useisiin työaloihin, joiden nimiä en tässä ryhdy muistelemaan. Hilma-täti, Yrjö ja Arvi varmaan muistavat ne paremmin. Luonnonniityille mentiin eväiden kanssa. Siellä joku ryhmän jäsenistä keitti nuotiolla puuron ja muut eväät otettiin kontista ja piimä leilistä. ( Kyllä Kuoppalassa leili oli, mutta muistelen että "päälärillä" juomat niitylle niitylle vietiin.) Luonnonnityillä ei hevosia tarvittu. Heinä niitettiin viikatteella. Kuivattiin luokoina ja tarvittaessa tehtiin pieniä kirrejä tai suurempia lappoita. Kuivat heinät kannettiin takkavitsalla suovaan. Oli siellä muutama latokin, mutta pääasiassa luonnoniityn heinät säilytettiin suovissa, joista ne talvella haettiin karjalatoon. Kun luonnoniityiltä oli heinä korjattu, siirryttiin kylvetyille nurmikoille. Niitä oli sekä kotiaukealla, että Koivikonnevalla. Niitto tapahtui kahden hevosen niittokoneella. Koneen nimi taisi olla Teerinki. Lisäksi oli jo käytössä hevosvetoinen haravakone. Kuivat heinät ajettiin pellolla oleviin hirsilatoihin lavetilla. Se oli höylätyistä laudoista tehty lava, johon saatiin varsin vähällä vaivalla suuria kuormia ja kuormat purettiin ladon eteen nykäisemällä lavetin perässä oleva tappi pois, jolloin heinät jäivät ladon eteen ja lavetilla mentiin hakemaan uutta kuormaa. Joku miehistä ja joku poika jäivät sullomaan heiniä latoon.
Maanataina -aamuna 1.7. Heimo-enon ja minun uneni jäivät varsin lyhyiksi, sillä lähdöstä ei voinut jäädä. Tosin minun osani oli lähteä vaarin kanssa tarkistamaan lammashaan aitaa. Kiersimme koko aitauksen, joka alkoi Myllylän takaa ja jatkui tienvartta Onnelan pellon reunaan ja vielä joelle saakka. Sitten vielä viljelysten reunaa takaisin. Korjattavaa ei juuri löytynyt ja vaarilla oli kova kiire. Minulla oli täysi työ pysyä mukana. Metsässä oli rapakoita ja varvukkokin oli märkää. Isän muistotilaisuuteen hankitut uudet matalat kenkäni menivät heti tällä reissulla lähes käyttökelvottomiksi.
Maanataina -aamuna 1.7. Heimo-enon ja minun uneni jäivät varsin lyhyiksi, sillä lähdöstä ei voinut jäädä. Tosin minun osani oli lähteä vaarin kanssa tarkistamaan lammashaan aitaa. Kiersimme koko aitauksen, joka alkoi Myllylän takaa ja jatkui tienvartta Onnelan pellon reunaan ja vielä joelle saakka. Sitten vielä viljelysten reunaa takaisin. Korjattavaa ei juuri löytynyt ja vaarilla oli kova kiire. Minulla oli täysi työ pysyä mukana. Metsässä oli rapakoita ja varvukkokin oli märkää. Isän muistotilaisuuteen hankitut uudet matalat kenkäni menivät heti tällä reissulla lähes käyttökelvottomiksi.
1 kommenttia:
28. tammikuuta 2009 klo 16.02 ,
kyllimarjaana kirjoitti...
Kylläpä on tuttua ! Kirrit , lappoot ja tuo lavetti .
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu