Helmi Maria
Helena Sofian blogia voinemme jatkaa aloittamalla kirjoittamisen seuraavasta sukupolvesta. Itse olen jo tässä miettinyt tekstiä heidän vanhimmasta lapsestaan Helmi Mariasta. Helena Sofia ja Jaakko oli vihitty avioliittoon 28.8.1904.
Helmi Maria syntyi kesäkuun 5. päivänä 1905 Saviselin Autiossa, jonka hänen isänsä Jaakko omisti yhdessä veljensä Heikin kanssa. Vuonna 1906 Jaakko myi osuutensa 1/6 manttaalia Aution tilasta veljelleen Heikille 4500 markan kauppahinnalla ja siirtyivät Sydänmaan Kyllöseen. Perhe asui Kyllösessä, jossa siihen aikaan asui useita perheitä ja oli useampia asuinrakennuksiakin.
Jaakko ja Helena Sofia kuitenkin ryhtyivät pian rakentamaan Kuoppalaa ja siirtyivätkin sinne niin pian kuin se oli mahdollista. Voimme kuvitella kuinka kovaa elämä oli nuorelle perheelle. Rakennettiin talo. Raivattiin entisten lisäksi uutta peltoa. Kun silloin ei vielä ollut lannoitteita käytössä eikä karjanlantaa riittänyt kovin laajalla, oli sadot pieniä. Karjan rehu tuli suurelta osalta luonnonniityiltä, jotka ilmeisesti kasvoivat silloin paremmin, kuin 40 vuotta myöhemmin, ajalla, josta meillä on jo muistikuva. Perhe kasvoi, mutta tuli sairautta ja jo lapsena kuoli 3 tytärtä. Vanhin tytär Helmi Maria joutui äidin avuksi hyvin nuorena. Kun Isä Jaakko oli itsekin Kärsämäen koulun ensimmäisiä oppilaita, piti hän tärkeänä, että lapsetkin oppivat lukemaan ja kirjoittamaan. Sitä varten Helmi Mariakin pääsi Saviselkiin kouluun lukuvuodeksi 1.10.1915 – 30.5.1916. ja suoritti kaksi luokkaa.. Se oli Jaakon mielestä riittävä ja sillä taidolla Helmi Maria luki ja kirjoitti varsin paljon elämänsä aikana.
Helmi Maria, meidän äitimme, ei kovin paljon kertonut nuoruusvuosistaan Kuoppalassa ja Sydänmaassa. Ei myöskään kouluvuodestaan. Sydänmaan kyläkirjassa on kuitenkin valokuva Saviselin koulun tyttäristä tuolta vuodelta ja siitä on tunnistettavissa ainakin Konolan Kirsti ja Kuoppalan Helmi. Tietenkin oli syynä sekin, että me lapset emme ymmärtäneet kysellä, emmekä ehtineet kuunnellakaan äitimme lapsuus muistoja.. Se kyllä tuli tiedoksi, että kylän yhteistä harrastustoimintaa oli paljon. Opintokerhoa, nuorten tilaisuuksia ja kaikenlaista kanssakäymistä. Erilaiset talkoot olivat hyvin tavallisia ja sehän oli hyvä kanssakäymisen muoto. Vierailut naapureissa ilman erillistä kutsuakin. Tunnettiin ja tiedettiin kyläläiset ja heidän asiansa.
Sydänmaankylän lähimetsissä jo varhaisessa vaiheessa oli suuria tukkisavotoita ja talvisin oli kylällä kaukaakin tulleita hakkuu- ja ajomiehiä. Näistäpä se tuli Helmi Mariankin kohtalo. Muutahan meille ei kerrottu tutustumisesta merijärviseen Akseli Viitalaan, kuin se, että hän oli muutamana talvena tukinajossa ja Kuoppalassa kortteeria. Ei ole jäänyt tietoa kirjeenvaihdosta, eikä mahdollisista vierailuista. Tiedetään vain, että yhtenä kesäisenä lauantaina, kun Kyllösen Impillä oli häät Selissä, ilmestyikin Akseli Kuoppalaan. Helmin menot niihin juhliin estyivät ja Hilma-sisar joutui häntä tuuraamaan tarjoilijana naapurin tyttären häissä. Suunnitelmat alkoivat nopeasti kehittyä. Marraskuun 17. pnä 1928 pastori K.J. Heikinheimo vihki Helmi Marian ja Akselin Viitalan avioliittoon Kärsämäen pappilassa. Muutto Merijärvelle lienee tapahtunut välittömästi vihkimisen jälkeen. Merijärvellä oli silloin kirkkoherrana virsirunoilijanakin hyvin tunnetuksi tullut pappi, Väinö Havas, joka pahoitteli äidille sitä, ettei hän saanut heitä vihkiä.
Merijärven Pahkasalonperä oli samantapainen pieni ja vireä kylä, kuten Sydänmaakin, mutta kyllähän elämänmeno paljon poikkesikin totutusta. Ensimmäiset vuodet nuoripari asui Akselin isän, kahden siskon ja kahden veljen kanssa samassa talossa, Päätalossa, jota nimeä myös Akselin Isä, Matti käytti sukunimenään. Lapset, Akseli, Matti nuorempi Leevi, Viljo ja tytöt Martta ja Hanna olivat jo ottaneet sukunsa vanhan nimen Viitalan. Jo seuraavan elokuun 22. päivä syntyi perheen esikoinen Arvi, joka nyt juhli täysiä kymmeniä. Siitä perhe alkoi lisääntyä ja varttua. Tuli tarpeelliseksi päästä omaan elämään. Samasta pihapiiristä vapautuikin pieni talo, joka katsottiin sopivaksi väliaikaiseksi perheen kodiksi. Päätalon tilasta lohkaistiin osa perheen omiksi maiksi ja vanhaan isoon navettaan saatiin tilaa myös nuorenperheen karjalle. Myös talliin mahtui oma hevonen. Akseli oli innokas riistan pyytäjä. Aina silloin tällöin, varsinkin syksyisin perheen ruokavalio sai täydennystä metsän riistasta ja kesällä kalaa. (Jatkuu)
Helmi Maria syntyi kesäkuun 5. päivänä 1905 Saviselin Autiossa, jonka hänen isänsä Jaakko omisti yhdessä veljensä Heikin kanssa. Vuonna 1906 Jaakko myi osuutensa 1/6 manttaalia Aution tilasta veljelleen Heikille 4500 markan kauppahinnalla ja siirtyivät Sydänmaan Kyllöseen. Perhe asui Kyllösessä, jossa siihen aikaan asui useita perheitä ja oli useampia asuinrakennuksiakin.
Jaakko ja Helena Sofia kuitenkin ryhtyivät pian rakentamaan Kuoppalaa ja siirtyivätkin sinne niin pian kuin se oli mahdollista. Voimme kuvitella kuinka kovaa elämä oli nuorelle perheelle. Rakennettiin talo. Raivattiin entisten lisäksi uutta peltoa. Kun silloin ei vielä ollut lannoitteita käytössä eikä karjanlantaa riittänyt kovin laajalla, oli sadot pieniä. Karjan rehu tuli suurelta osalta luonnonniityiltä, jotka ilmeisesti kasvoivat silloin paremmin, kuin 40 vuotta myöhemmin, ajalla, josta meillä on jo muistikuva. Perhe kasvoi, mutta tuli sairautta ja jo lapsena kuoli 3 tytärtä. Vanhin tytär Helmi Maria joutui äidin avuksi hyvin nuorena. Kun Isä Jaakko oli itsekin Kärsämäen koulun ensimmäisiä oppilaita, piti hän tärkeänä, että lapsetkin oppivat lukemaan ja kirjoittamaan. Sitä varten Helmi Mariakin pääsi Saviselkiin kouluun lukuvuodeksi 1.10.1915 – 30.5.1916. ja suoritti kaksi luokkaa.. Se oli Jaakon mielestä riittävä ja sillä taidolla Helmi Maria luki ja kirjoitti varsin paljon elämänsä aikana.
Helmi Maria, meidän äitimme, ei kovin paljon kertonut nuoruusvuosistaan Kuoppalassa ja Sydänmaassa. Ei myöskään kouluvuodestaan. Sydänmaan kyläkirjassa on kuitenkin valokuva Saviselin koulun tyttäristä tuolta vuodelta ja siitä on tunnistettavissa ainakin Konolan Kirsti ja Kuoppalan Helmi. Tietenkin oli syynä sekin, että me lapset emme ymmärtäneet kysellä, emmekä ehtineet kuunnellakaan äitimme lapsuus muistoja.. Se kyllä tuli tiedoksi, että kylän yhteistä harrastustoimintaa oli paljon. Opintokerhoa, nuorten tilaisuuksia ja kaikenlaista kanssakäymistä. Erilaiset talkoot olivat hyvin tavallisia ja sehän oli hyvä kanssakäymisen muoto. Vierailut naapureissa ilman erillistä kutsuakin. Tunnettiin ja tiedettiin kyläläiset ja heidän asiansa.
Sydänmaankylän lähimetsissä jo varhaisessa vaiheessa oli suuria tukkisavotoita ja talvisin oli kylällä kaukaakin tulleita hakkuu- ja ajomiehiä. Näistäpä se tuli Helmi Mariankin kohtalo. Muutahan meille ei kerrottu tutustumisesta merijärviseen Akseli Viitalaan, kuin se, että hän oli muutamana talvena tukinajossa ja Kuoppalassa kortteeria. Ei ole jäänyt tietoa kirjeenvaihdosta, eikä mahdollisista vierailuista. Tiedetään vain, että yhtenä kesäisenä lauantaina, kun Kyllösen Impillä oli häät Selissä, ilmestyikin Akseli Kuoppalaan. Helmin menot niihin juhliin estyivät ja Hilma-sisar joutui häntä tuuraamaan tarjoilijana naapurin tyttären häissä. Suunnitelmat alkoivat nopeasti kehittyä. Marraskuun 17. pnä 1928 pastori K.J. Heikinheimo vihki Helmi Marian ja Akselin Viitalan avioliittoon Kärsämäen pappilassa. Muutto Merijärvelle lienee tapahtunut välittömästi vihkimisen jälkeen. Merijärvellä oli silloin kirkkoherrana virsirunoilijanakin hyvin tunnetuksi tullut pappi, Väinö Havas, joka pahoitteli äidille sitä, ettei hän saanut heitä vihkiä.
Merijärven Pahkasalonperä oli samantapainen pieni ja vireä kylä, kuten Sydänmaakin, mutta kyllähän elämänmeno paljon poikkesikin totutusta. Ensimmäiset vuodet nuoripari asui Akselin isän, kahden siskon ja kahden veljen kanssa samassa talossa, Päätalossa, jota nimeä myös Akselin Isä, Matti käytti sukunimenään. Lapset, Akseli, Matti nuorempi Leevi, Viljo ja tytöt Martta ja Hanna olivat jo ottaneet sukunsa vanhan nimen Viitalan. Jo seuraavan elokuun 22. päivä syntyi perheen esikoinen Arvi, joka nyt juhli täysiä kymmeniä. Siitä perhe alkoi lisääntyä ja varttua. Tuli tarpeelliseksi päästä omaan elämään. Samasta pihapiiristä vapautuikin pieni talo, joka katsottiin sopivaksi väliaikaiseksi perheen kodiksi. Päätalon tilasta lohkaistiin osa perheen omiksi maiksi ja vanhaan isoon navettaan saatiin tilaa myös nuorenperheen karjalle. Myös talliin mahtui oma hevonen. Akseli oli innokas riistan pyytäjä. Aina silloin tällöin, varsinkin syksyisin perheen ruokavalio sai täydennystä metsän riistasta ja kesällä kalaa. (Jatkuu)
lähettänyt Eino Viitala @ 17.51.00
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Tilaa Lähetä kommentteja [Atom]
<< Etusivu