Hyvää aamupäivää!

Auriko paistaa jokseenkin pilvettömältä taivaalta. Muistini lokeroista löydän
kuitenkin kaukaisen viestin. Seitsemänkymmentä vuotta sitten tänä samana
päivänä hiihteli pieni miehen taapero
kotia kohti Anttilasta Päätaloon Pahkasalon perälle Merijärvellä. Päivä oli
vahvan pilven peitossa
eikä hiihtäjänkään mieli ollut vähääkään ilon sävyttämä. Masentunut mieli etsi
vastausta moniin
Kysymyksiin jotka eileniltainen viesti Täti martalle Hiitolan
puhelinkeskuksesta tuotiin.
Isä Akseli on kaatunut oli viestin aihe. Loma nautinto oli keskeytynyt, yön
uni levoton ja aamun
tullen oli kiire kotiin Äidin ja sisarten luo.
Niistä vuosista on kulunut tänään 70 vuotta, HUOMENA tuolloin Talvisota
päättyi, päättyikö se meillä?
Siinäpä on muistamisen paikka. Me sytytämme Kärsämäellä Sankarihaudalle
kynttilän jokaiselle
Talvisodassa kaatuneelle. Tästä eteenpäin voitte jatkaa muistojenne kuvaamista
omien tuntojenne
mukaisesti.

Terveisin Isoveli

Tämä on on Arvi-veljen kirje 10.3.2010 Varmaan ei kenelläkään ole mitään sitä vastaan, että tämä kirje siirretään Helena Sofian blokiin yhteiseksi muistoksi. Huomenna siis 13.3. on talvisodan päättymisen 70-vuotispäivä.Voimakkaana muistona on mielissämme myös se seitsemänkymmenen vuoden takainen muisto, kun Pappa-Matti tuli keromaa Helmi-Marialle ja perheelle isän kaatumisesta. Huomenna, talvisodan päättymisen muistopäivänä julkistetaan Toholammilla sotaorpojen muisteluksia isistään. Siinäkin lienee kertomus meidän muistoistamme, niinkuin oli aikaisemmin jo Nivalassa julkaistussa vastaavassa kirjassa. Hyvää kevättalvea Eino.